Tukea perheen arjen valintoihin

Lapsen hyvinvointia ja terveyttä tukevat valinnat ovat asioita, joita vanhemmat haluavat lapsilleen. Usein tieto siitä, miten pitäisi toimia tai tehdä, on olemassa, mutta miten se onnistuu arjen kiireessä ja vilskeessä? Lasten terveysfoorumin asiantuntijat kokosivat vinkkejä, miten kannustaa perheitä ravintoon ja suun terveyteen, uneen, liikuntaan, peliaikaan ja mielen hyvinvointiin liittyvissä arjen asioissa. 

HYVÄT RUOKATOTTUMUKSET SUOJAAVAT HAMPAITAKIN

Hannu Hausen
Terveyden edistämisen
asiantuntijahammaslääkäri,
Hammaslääkäriliitto,
hannu.
hausen@outlook.com

Mari Kauhaniemi
HLL, Suunterveyden
asiantuntija, Sydänliitto,
mari.kauhaniemi@
sydanliitto.fi

Lapsiperheen säännöllinen ateriarytmi
koostuu aamiaisesta, lounaasta,
välipalasta, päivällisestä ja iltapalasta.
Säännölliset ateriat auttavat jaksamaan
ja vähentävät tarvetta napostelulle,
mikä auttaa pitämään hampaat terveinä.
Säännöllinen syöminen pitää myös
vireystason tasaisena.
Tuttua lautasmallia kannattaa käyttää
apuna, kun koostaa päivän ateriaa.
Lapsista voi olla mukavaa, että kasvikset
ovat erikseen valittavissa. Myös
pieni leikkimielisyys auttaa; hyödynnetään
eri värejä kasvisten valinnassa
tai rakennetaan lautaselle hymynaama
kirsikkatomaateista ja salaatista. Ruokajuomaksi
sopii lasillinen rasvatonta
maitoa tai piimää ja janojuomana vesi
on paras vaihtoehto. Aterioiden päätteeksi
kannattaa käyttää täysksylitolipurukumia
tai -pastillia, mikä auttaa
pitämään hampaat ehjinä.

Juhlahetkinä leivonnaiset, karkit tai sipsit voivat olla paikallaan. Myös mehut ja limsat kannattaa jättää vain erityishetkiin, ei päivittäiseen käyttöön. Sokerittomatkin limsat ja mehut sisältävät happoja, jotka voivat liuottaa hampaiden kiillepintaa. Niinä päivinä, kun sokerisia tuotteita valitsee, hampaiden kannalta paras vaihtoehto on nauttia ne muiden aterioiden yhteydessä.

Arjessa aikuisen malli on tärkeä. Aikuisen esimerkistä lapset oppivat syömisen ilon, yhteisen ajan tärkeyden ja tavat, jotka tekevät omasta perheestä juuri oikeanlaisen.

LASTEN UNI JA VUOROKAUSIRYTMI

Ilona Merikanto

FT, tutkijatohtori,  Helsingin yliopisto  ilona.merikanto@helsinki.fi

Unen määrän, laadun ja ajoituksen merkitys korostuu etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa, kun aivot ovat vielä kehittymässä. Riittämätön, katkonainen ja väärin ajoitettu uni aiheuttaa nopeasti terveysongelmia, jotka näkyvät mm. särkyinä, kohonneena verenpaineena ja kolesterolitasona, aineenvaihduntahäiriöinä ja heikentyneenä immuunipuolustuskykynä. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi uni vaikuttaa mielen hyvinvointiin, muistiin ja oppimiseen.

Unen ajoittumista, määrää ja rakennetta määrittelee sekä sisäsyntyinen yksilöllinen vuorokausirytmi, ympäristö ja valveilla ollessa kertynyt unentarve. Sisäinen kello on biologinen ominaisuus, joka määrittyy sekä ympäristön vaikutuksesta ja geneettisestä taipumuksesta joko aamu-, päivä-, tai iltavirkkuuteen. Lapsuudessa aamupainotteisuus on hyvin yleistä, kun taas nuoruudessa hormonaaliset kehitysvaikutukset siirtävät rytmiä usein iltapainotteiseksi.

Lapsuus- ja nuoruusaika on herkkää aikaa unen kannalta, johtuen muutoksista, jotka usein ilmenevät sisäisessä vuorokausirytmissä. Nämä muutokset uni-valverytmissä voivat johtaa uniongelmiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Suunnilleen 12-vuoden iässä unen kokonaismäärä vähenee ja rytmi alkaa usein siirtymään luontaisesti myöhäisemmäksi johtuen hormonaalisista muutoksista. Myös sosiaalinen itsenäisyys kasvaa usein tässä ikävaiheessa ja voi tukea iltapainotteisuutta, kun nukkumaanmenoajat ja päivän aikaiset aktiviteetit ovat enemmän nuoren omalla vastuulla. Kuitenkin nuoret tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset, suunnilleen 9-10 tuntia yössä.

Vasta myöhäisnuoruudessa nuoren aivot ovat kehityksellisesti aikuisen tasolla ja unentarve vastaa aikuisiän 7-8 tuntia yössä. WHO:n koululaistutkimuksen mukaan kouluikäiset nukkuvat yleisesti vähemmän kuin heille olisi tarpeen. Univelkaa kertyy erityisesti arkena ja tämä näkyy lisääntyneenä kouluväsymyksenä ja alentuneena mielialana. Aikaiset herätykset kerryttävät nuorilla univelkaa, sillä nuoren luontainen nukkumaanmeno ja heräämisaika ovat myöhentyneet lapsuudesta.

Uniongelmien välttämiseksi kannattaa ylläpitää säännöllisiä rytmejä elintavoissa, kuten ruokailun, liikunnan ja uni-valverytmin ajoittamisessa. Kirkasvalo on todettu hyväksi rytmien tahdistajaksi aamulla käytettäessä. Kirkasvalo toimii samalla tavalla kuten luonnonvalokin edistäen valveillaoloa, joten sen käyttö tulisi ajoittaa aamulle. Iltaisin elektronisten laitteiden lähettämää sinistä valoa tulisi välttää, jotta elimistö valmistuisi nukkumaanmenolle.

Muita hyviä neuvoja hyvään uneen on mm. iltastressin vähentäminen, nukkumatilan pimentäminen, lämpötilaan, ergonomisuuteen ja hygieniaan huomion kiinnittäminen, sekä valvetta lisäävien aktiviteettien, kuten raskaan ruokailun, piristävien juomien käytön ja kuntoliikunnan oikein ajoittaminen.

LIIKUNTA OSANA ARKEA

Rami Luomanpää

Toiminnanjohtaja, WAU ry  rami.luomanpaa@way-ry.net

Yhteiskuntamme on muuttunut passiivisuutta edistäväksi. Arjessa liikkumista tulee liian vähän ja istumista toisaalta liikaa. Lasten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä ikään sopivalla tavalla. Monesti mielikuvissa liikunta yhdistetään urheiluun; hengästyminen, hikoilu, kipeät lihakset, jopa kilpailu.

Ikään sopiva liikunta on kuitenkin paljon muuta. Leikkipuistot kävelymatkan päässä, pihat, kadut ja metsät; lapselle liikkumiseen innostaminen on mahdollisuuksien näkemistä, iloa, leikkiä ja yhdessä oloa – juuri sitä vanhemman tapaa tukea lasta. Liikkumisen lisääminen ei tarkoita uusia harrastuksia tai kalliita välineitä. Monesti yhdessä tehty aktiviteetti on se kaikkein paras motivaattori, kuten perinteiset pihapelit  kuten kymmenen tikkua laudalla, kirkkis, keinupeffis. Voisiko omalla perheellä toimia auton jättäminen kauimmaiseen parkkipaikkaan, Play Stationin pelaaminen jumppapallon päällä, bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin jääminen tai kotiin kiertäminen vähän pidempää reittiä pitkin? Mitä aarteita tai löytöjä uusi reittivalinta voikaan tuoda?

Suomalaiset lapset ovat maailman kärkiluokkaa, kun mitataan koulumatkojen kulkemista jalan tai pyörällä. Meillä on upeat ulkoilumahdollisuudet ja loistava pyörätieverkosto. Monet kunnat ja muut organisaatiot tarjoavat maksuttomia tai hyvin edullisia liikkumisen mahdollisuuksia. Ohjatun liikunnan lisäksi lähiliikuntapaikat tarjoavat mahdollisuuksia käydä esimerkiksi luistelemassa, uimassa tai pelaamassa erilaisia pallopelejä.

Oman kodin läheltä löytyvät erilaiset liikuntamahdollisuudet sekä lapsuudesta tutut pihapelit ja -leikit voi koota itselleen muistilistaksi. Se toimii kannustimena ja helppona inspiraation lähteenä perheen yhteisen liikuntahetken toteuttamiseen.  Jos et enää muista miten leikkejä leikittiin tai kaipaat uusia leikki-ideoita: https://leikkipankki. leikkipäivä.fi/

VANHEMMAT JA PELIKASVATUS

Aino Harvola

Pelikasvattaja / Koulutussuunnittelija, EHYT ry  aino.harvola@ehyt.ry

Digitaalinen pelaaminen liittyy nykylapsen elämään jo varhain. Pelaamisen yleistyminen arjessa herättää vanhemmissa monenlaisia kysymyksiä, ehkä huoltakin. Suurimmalle osalle lapsia pelaaminen on kuitenkin mielekäs harrastus, josta koituvat haitat ovat ehkäistävissä kotikasvatuksen keinoin, pelikasvatuksella.

 

Tärkeää on tiedostaa, miksi oma lapsi on kiinnostunut pelaamisesta. Lapset käyttävät pelejä usein luovasti ja sosiaalisesti, digitaalisen leikin välineenä. Pelit voivat toimia inspiraationa muulle tekemiselle, esimerkiksi piirroksille tai pihaleikille, kuten lastenohjelmat ja sadutkin. Pelit voivat olla myös tärkeä sosiaalinen ympäristö, jossa vietetään aikaa yhdessä kavereiden kanssa. Parhaiten aikuiset voivat tukea lapsen kasvua ja tervettä suhdetta pelaamiseen olemalla avoimia ja uteliaita siitä, mitä lapsi pelatessaan tekee. Usein lapsi näyttääkin mielellään peleissä tekemiään saavutuksiaan ja luomuksiaan aikuisille. Niistä kiinnostumalla osoitetaan välittämistä niin lapsen tekemisestä kuin lapsesta itsestään.

Tasapainoista pelaamista on hyvä alkaa harjoittelemaan varhain, yhdessä tehden ja kokien jo ennen kuin lapsi aloittaa pelaamisen. Peliajan rajaaminen on erityisen tarpeellista pienimmillä lapsilla. Vaippaikäisillä keskittyminen laitteettomaan vuorovaikutukseen ja perinteisiin peleihin on ensisijaista, leikki-ikäisillä pelaamisen tulisi olla vielä vähäistä, valvottua ja laadukasta. Yli viisivuotiailla lapsilla pelaaminen sen sijaan on itsenäistä ja sen rajoittaminenkin voi tapahtua luontaisesti muun, monipuolisen arjen ohjaamana. Kun pelaamisen oheen liitetään liikuntaa ja ulkoilua, säästytään pelaamisen fyysisiltä haitoilta, kuten lihasjumeilta ja päänsäryiltä. Ruokailut taas voivat toimia pelivapaina hetkinä ja rauhallisen, ruuduttoman tekemisen kuten lukemisen sijoittaminen aikaan ennen nukkumaanmenoa takaa sen, ettei lapsen uni kärsi pelaamisesta.

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee tukea sovitun peliajan käsittämisessä. Tätä voi edistää esimerkiksi seuraamalla lapsen pelaamista hieman ennen peliajan loppumista. Tämä on myös hyvä hetki havainnoida pelin luonnetta ja keskeytysmahdollisuutta. Joskus voi olla tarpeen antaa lapsen läpäistä pelaamansa taso tai pelata matsi loppuun, jos vaihtoehtona on, että lapsi menettää kaikki saavutuksensa. Lakisääteiset ikärajat ja pelien sisältömerkinnät ovat erinomainen väline vanhemmalle arvioida pelisisältöjen sopivuutta oman lapsen ikätasolle. Digitaalisen ympäristön turvallisuudesta ja esimerkiksi peleissä tapahtuvasta rahankäytöstä tulee puhua myös varhain.

Pelikasvatuksen ei tarvitse olla mutkikasta. Vaikka pelaaminen olisi itselle vieraampaa, kannattaa pelaamiseen tutustuminen. Arjen helpottumisen lisäksi auttaa se luomaan keskustelukulttuuria, jossa lapsi voi helpommin puhua pelimaailmassa kohtaamistaan positiivisista ja negatiivisista tunteista tai ilmiöistä. Aloittaa voi vaikka kysymällä lapsen lempipelistä tai -pelihahmosta.

MIELEN HYVINVOINTIA ARJESTA

Anniina Pesonen

Päällikkö, Lasten ja
nuorten mielenterveyden
edistäminen, Suomen
Mielenterveysseura,
anniina.pesonen@
mielenterveysseura.fi

JÄRJESTÖ- BAROMETRI 2018 Sosiaali- ja terveysyhdistyksiä on noin 10 000 ja niissä jäseniä noin 1,3 miljoonaa. Mukana toiminnassa on lisäksi suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole yhdistysten jäseniä. Järjestöillä on paljon annettavaa keskeisten yhteiskunnallisten ongelmien, kuten syrjäytymisen ja vaikean työllistymisen, ratkomiseen. Niillä on palveluita käyttävien ihmisten edustajana tärkeä rooli ajankohtaisissa uudistuksissa, kuten sote- ja maakuntauudistuksessa. Yhdettätoista kertaa tehty Järjestöbarometri kertoo, miten valtakunnallisissa sosiaali- ja terveysjärjestöissä ja paikallisyhdistyksissä pystytään tekemään arvokasta työtä ja mitä niissä ajatellaan ajankohtaisista uudistuksista. Järjestöjen toiminta ja vapaaehtoistyö ovat kehittyneet myönteisesti, mutta niiltä vaadittava hallinnollinen työ vaikeuttaa toimintaa. Yhdistyksiä on jopa purkautunut sen vuoksi. Sote-uudistukseen järjestöissä suhtaudutaan kriittisesti. Tulokset perustuvat lähes sadan valtakunnallisen sosiaali- ja terveysjärjestön sekä noin tuhannen paikallisyhdistyksen kyselyvastauksiin ja tilasto- ja rekisteritietoihin. Kyselyt tehtiin alkuvuonna 2018. www.järjestöbarometri.fi #järjestöbaro

Rutiinit ja myönteinen vuorovaikutus
arjessa luovat turvallisuutta ja tasapainoa
niin lapsen kuin aikuisenkin
elämään. Hyvä arki on tukeva ponnistuslauta
uuden oppimiselle, ihmissuhteiden
ylläpitämiselle ja vastoinkäymisistä
selviytymiselle. Riittävä lepo,
terveellinen ravinto, liikkuminen sekä
mielekäs vapaa-aika tukevat lapsen fyysistä
terveyttä mutta myös psyykkistä
hyvinvointia.
Terveellisten elämäntapojen lisäksi on
tärkeää antaa tilaa sosiaalisille suhteille
ja yhdessä ololle. Jokaisessa päivässä
olisi hyvä olla kiireettömiä yhdessä olon
hetkiä, hassuttelua ja tunteiden jakamista.
Kun aikuinen osoittaa kiinnostusta
lapsen leikkeihin ja arkeen, hän vahvistaa
lapsen kokemusta siitä, että on rakastettu
ja tärkeä. Kuulumiset voi vaihtaa
myös yhteisten askareiden äärellä
tiskikonetta tyhjennettäessä tai pyykkejä
laittaessa. Sohvalla löhöily ja kainalossa
köllöttely ovat tärkeitä läheisyyden hetkiä.
Turvallinen kosketus välittää rauhoittavia
viestejä aivoihin, ja siksi syli on
myös hyvä keino rauhoittaa lasta.
Perheessä on hyvä pysähtyä pohtimaan,
millaiset asiat tuovat yhteiseen
arkeen hyvää mieltä ja oloa. Mitä meidän
hyvä arkemme pitää sisällään? Miten
rentoudumme tai mitä teemme
mielellämme yhdessä? Millaisilla arjen
valinnoilla voin vaikuttaa omaan
mielialaani?

 Mielenterveyden käsi tekee näkyväksi
näitä tavallisia arkisia asioita,
jotka vaikuttavat omaan mielen hyvinvointiin.
Sen avulla voi pohtia, millaisia
arjen valintoja on tehnyt tällä
viikolla. Onko jokin osa-alue korostunut
tai jokin unohtunut kokonaan? Jos
jokin osa-alue jää vähemmälle huomiolle
tai painottuu muita enemmän, Hedelmäsaattaa
se vaikuttaa omaan mielialaan
tai toimintakykyyn.
Aikuisten avulla ja esimerkillä lapset
oppivat jo pienestä pitäen arjen
taitoja. Nämä taidot auttavat kuuntelemaan
itseä ja huomaamaan, mitä
oma keho ja mieli arjessa kaipaavat.
Omien tarpeiden tunnistaminen auttaa
jaksamaan ja voimaan paremmin.