Työmatkapyöräily herättää mukavasti

Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. Tässä TES tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri LT Esa Hammarén.

Nyt kun eletään näinkin poikkeus-
oloissa, liikunnallisista arkirutiineista on erityisen paljon hyötyä ja iloa. Minun kohdallani se tarkoittaa työmatkapyöräilyä. Pyöräilen noin 20 kilometrin edestakaisen työmatkani HUS Meilahteen ja uskallan sanoa, että lähes sataprosenttisesti. Ihan kurjimmat jääkelit tai huippupakkanen saattavat matkanteon estää, mutta niitä tilanteita on tosi harvoin. Tämä oli hyvä talvi, edes nastarenkaita ei tarvinnut pyörään vaihtaa.

Koska olen työmatkapyöräillyt jo yli 40 vuotta, siihen mahtuu väkisinkin joitain haavereita. Pahin sattui neljä vuotta sitten, kun aikamoisessa alamäessä ja reippaassa vauhdissa vasemmalta kohtisuoraan eteeni ilmestyi toinen pyöräilijä. Yritin väistää, mutta siinä kohdalla olikin oja ja hiekkaa ja sen seurauksena lensin pyörän tangon yli suoraan pää edellä sähkökaappiin. Siinä sitten makasin maassa pää pyörällä ja kypärä haljenneena ja pohdin, että miten tässä nyt näin kävi.

Sattumalta paikalle osui kollega, joka tilasi heti ambulanssin. Pää ja kaularanka kuvattiin ja onneksi kaikki oli ok. Olkapään AC-nivelessä oli luksaatio ja käsi pantiin kantositeeseen. Selvisin siis vähällä, pahemminkin olisi voinut käydä.

Tarinan opetus on se, että kypärä taatusti suojasi pahoilta päänvammoilta. Lisäksi tapaus muistutti, että alamäissä kannattaa aina olla erityisen valpas ja seurata mitä sivuilla tapahtuu – eikä pitää liian kovaa nopeutta. Hyvä nyrkkisääntö on polkea ylämäet reippaasti ja alamäet rauhallisesti.
Pyöräily ylläpitää kestävyyttäni, kotikuntosalissa, talomme yläkerrassa, teen voimaharjoituksia. Tällainen systeemi on helppoa, halpaa ja ajankäytöllisesti tehokasta. Nukutuslääkärin työ on usein pitkäaikaista staattista paikallaanoloa, jolloin hyvästä kunnosta ja keskivartalovoimasta on etua.

Harrastuspakettiini kuuluu myös kiipeily, laskettelu, murtomaahiihto ja kaikenlaiset Lapin vaellus- ja kanoottiretket, perhokalastus ja Maritavaimon kanssa vaellellaan mielellään kesällä Alpeilla. Pientä extreemiä pitää välillä kokea ja alkeellista olotilaa myös. Telttaretkillä askeettisissa olosuhteissa hyttysten syötävänä ja jääkylmän pesuveden äärellä muistuu välillä mieleen, kuinka mukavia etelän mukavuudet ovat. Isä-poika vaellusretkiä olemme tehneet tietyssä porukassa noin 25 vuotta. Todella antoisia ovat olleet ja homma jatkuu, vaikka pojat ovat jo pitempiä kuin me isät. Kontrastit ovat tärkeitä ja erilaisilla retkillä elämä pyörii perusasioiden ympärillä, pää nollaantuu ja akut latautuvat.

TYÖPAIKALLANI Meilahden sairaalassa eletään nyt erikoisia aikoja. Kaikkia ammattilaisia koulutetaan toimimaan uudenlaisissa tehtävissä ja korona-valmiutta voimistetaan kaikin tavoin. Itse en toimi koronateholla, vaan Meilahden ainoalla ei-koronateho-osastolla. Minun potilainani ovat lähinnä äkilliset sydänleikkauspotilaat. Valtaosa eikiireellisistä leikkauksista on siirretty tuonnemmaksi.

Mutta koronalta emme mekään välty. Joskus on tilanne, että potilaalla on koronaepäily, jolloin pukeudumme suojavarusteisiin. Toistaiseksi ja onneksi kukaan tehopotilaistamme ei ole ollut koronapotilas ja osastomme henkilökuntakin on pysynyt suhteellisen terveenä.

Moni asia kuitenkin askarruttaa. Nyt huhtikuussa emme vielä ole saavuttaneet epidemian huippua ja siksi ensinnäkin suojavarusteiden riittävä saanti ja toiseksi henkilökunnan riittävyys on yleisenä huolen aiheena. Ja totta kai huoli läheisten terveydestä on mielessä koko ajan. Muutaman kilometrin päässä asuvia vanhempiani en ole nähnyt kuukauteen ja lapsenlapseni olen tavannut jonkun kerran ulkona. 

LÄÄKÄRINÄ SITÄ MIETTII, miten ihmisten päät kestävät tätä kaikkea. Itse yritän rentoutua lukemalla, leffoja katselemalla ja vaimon kanssa jutustelemalla. Ystävätapaamisia järjestämme puhelimessa, eikä se yhtään hullumpaa ole. Skoolatakin joskus yhdessä ja koetaan virtuaalista yhteenkuuluvuutta. Saunomiset ja muut lämmittävät rutiinit vaan on pakko siirtää tuonnemmaksi. Ehkä tässä sitkeys kasvaa itse kullakin. Tietysti myös Suomen talous huolettaa. Miten jatkossa rahoitetaan kasvavat sosiaali- ja terveydenhuollon menot? Työttömyys aiheuttaa lisääntyvää pahoinvointia ja mielenterveyspalvelujen kulutus lisääntyy. Suomi ei voi kuitenkaan ottaa määrättömästi lainaa ja lainanhoitokulut kertyvät tulevien sukupolvien harteille.

Mielikuvitus kannattaa ottaa avuksi ja kehitellä omaa päätä tukevia hyvinvointitekoja. Pienestä se usein on kiinni. Muutama vuosi sitten olin ihan liekeissä, kun aloitin kasvattaa chilejä ikkunalaudallamme. Chilit voivat edelleen hyvin ja hyötypuutarhan siemenet ovat itämässä ja siemenperunoiden idätys on myös menossa. Lastenlasten kanssa on mukavaa seurata kesän aikana kasvua kasvimaalla ja esimerkiksi perunoiden nosto, keittäminen ja syöminen on heidän kanssaan suuri tapahtuma. Täytyy toivoa, että satoa tulee tänäkin vuonna ja sadonkorjuuaikaan koronakin on jo pääosin taltutettu.