MPR rokote suojaa matkailijaa

FM, erityisasiantuntija, Infektiotautien torjunta ja rokotukset Terveysturvallisuusosasto Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos (THL)

Kaikilla matkailijoilla on hyvä olla suoja MPR-tauteja eli tuhkarokkoa, sikotautia ja vihuri- rokkoa vastaan. Jos aikuinen matkailija ei tiedä sairastaneensa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihuri- rokkoa, kannattaa tarkistaa, että hän on saanut kaksi rokotusta (MPR) näitä tauteja vastaan.

Suurimmalla osalla ennen vuotta 1970 syntyneistä on lapsena sairastettujen MPR-tautien antama immuniteetti. 1960-luvun lopussa tai 1970-luvun alussa syntyneillä suoja voi olla puutteellinen, sillä osa heistä ei ole sairastanut tuhkarokkoa, sikotautia tai vihurirokkoa. Kansallisen rokotusohjelman osana lapset saavat MPR -rokotukset 12 kuukauden ja 6 vuoden iässä. Pohjoismaiden ja Viron ulkopuolelle matkustava 6 kuukautta täyttänyt lapsi saattaa tarvita ylimääräisen MPR -rokotuksen, ks tarkemmin alla. Mikäli lapselle annetaan matkan vuoksi rokote alle 11 kuukauden iässä, se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. Tällöin lapselle annetaan vielä kaksi MPR-rokotetta, yksi 12– 18 kuukauden ja toinen 6 vuoden iässä, ks. tarkemmin alla.

Virusten aiheuttamat tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko (morbilli, parotiitti, rubella, MPR) ovat herkästi tarttuvia tauteja, joista varsinkin tuhkarokko voi aiheuttaa mm. vakavia keuhkokuumeita ja aivovaurioita. Iän karttuessa MPR-taudit ovat vaikeampia ja jälkitauteja on enemmän.

Suomessa näitä tauteja alettiin ehkäistä MPR-rokotusohjelmalla vuonna 1982. Rokotuksen kattavuus on erittäin hyvä, yli 90 prosenttia, ja taudit ovat käytännössä hävinneet Suomesta. 1990-luvun puolivälin jälkeen lähes kaikkien Suomessa todettujen yksittäisten MPR-tautitapausten tartuntalähde on ollut ulkomailla aina vuoden 2011 kevääseen saakka, jolloin todettiin muutamia kotimaassa saatuja tuhkarokkotartuntoja. Viime vuosina tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoepidemioita on esiintynyt monissa Euroopan maissa lähinnä liian matalan rokotuskattavuuden vuoksi.

MPR-rokotetta voi valmisteyhteenvedon mukaan käyttää 9 kuukauden iästä alkaen. THL, Maailman terveysjärjestö (WHO) ja monen maan viranomaiset suosittavat kuitenkin rokottamista jo 6 kuukauden iästä alkaen, jos maassa tai alueella esiintyy toistuvasti tuhkarokkoa tai laajempia tuhkarokkoepidemioita. Aasiassa, Afrikassa, Lähi- ja Kauko-Idässä sekä Oseaniassa esiintyy jatkuvasti tuhkarokkoepidemioita.Suurimmat epidemiat näillä alueilla on raportoitu viime kuukausina (tilanne 2.4. 2019) seuraavista maista:

•     Bangladesh •     Democratic Republic of the Congo •     Filippiinit •     Georgia •     Intia •     Israel •     Jemen •     Kazakstan •     Kirgisia

•     Madagascar •     Malesia •     Myanmar •     Nigeria •     Pakistan •     Sudan •     Thaimaa •     Ukraina •     Vietnam

Etelä-ja Väli- Amerikasta tuhkarokko on saatu hävitettyä, mutta Venezuelassa on käynnissä laaja tuhkarokkoepidemia. Euroopan ulkopuolisten maiden tuhkarokkotilanne löytyy WHO:n nettisivuilta.

Riski sairastua tuhkarokkoon on yleensä pieni esimerkiksi lyhyellä Euroopan kaupunki- tai rantakohteeseen suuntautuvalla turistimatkalla. Vuosina 20172018 Euroopassa esiintyi laajoja epidemioita monissa maissa. Tapausmäärät ovat vähentyneet, mutta kymmeniä tapauksia kuukausittain on edelleen raportoitu (tilanne 2.4. 2019) seuraavista maista:

 

• Italia
• Romania
• Slovakia
• Puola
• Ranska
• Tsekki

Näihin maihin matkustettaessa voi tällä hetkellä harkita lapsen rokottamista jo 6 kuukauden iästä lähtien. Muissakin EU/EEA-maissa tapauksia on esiintynyt, mutta vähemmässä määrin. Euroopan maiden tuhkarokkotilanteen voi tarkistaa Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) kuukausiraporteista.

Tuhkarokon herkän tarttuvuuden vuoksi myös muissa Euroopan maissa esiintyy pieniä paikallisia epidemioita. Nämä eivät kuitenkaan lisää oleellisesti tartuntariskiä. Tuhkarokkoepidemia-alueet voivat vaihdella nopeastikin. Kuitenkin hyvän ja kohtuullisenkin rokotuskattavuuden alueilla epidemiat jäävät yleensä paikallisiksi. WHO seuraa maailman tilannetta, Euroopan tautivirasto (ECDC) Euroopan tilannetta, ja THL tiedottaa infektiouutisissa laajemmista epidemioista. Jos rokote annetaan alle 11 kuukauden ikäiselle lapselle, se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. Lapsi tarvitsee tällöin MPR-rokoteannoksen myös 12-18 kuukauden ja 6 vuoden iässä. Ylimääräisen annoksen ja rokotusohjelman mukaisen ensimmäisen annoksen välin tulisi olla mielellään 6 kk. Jos lapsi on saanut ylimääräisen annoksen esim. 9 kk:n iässä, tulisi seuraava rokoteannos antaa noin 15 kk:n iässä.

MPR -rokote suojaa myös vihurirokolta. Suurempia vihurirokkoepidemioita on raportoitu viime kuukausina (tilanne 2.4. 2019) seuraavista maista:

• Indonesia    
• Nigeria   
• Pakistan
• Intia   
• Puola
• Japani  
• Kiina

Jos aikuinen matkailija ei ole sairastanut MPR -tauteja tai saanut kahta annosta MPR -rokotusta, hänelle suositellaan kahta rokotetta vähintään kuuden kuukauden välein, mutta mieluiten 2–3 vuoden välein. Yhden MPR-taudin sairastaminen tai yksittäinen M-, P- tai R- rokotus eivät ole MPR -rokotusten esteitä.

 Suurimmalla osalla ennen vuotta 1970 syntyneistä on lapsena sairastettujen MPR-tautien antama suoja. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota 60-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella syntyneitten rokottamiseen, sillä varsinkin tässä ikäryhmässä saattaa olla MPRtauteja sairastamattomia ja rokottamattomia. Vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneistä suomalaisista useimmat ovat saaneet MPR -rokotuksen neuvolassa tai koulussa.

Jos matkalle lähtijä on saanut Triviraten -rokotetta, hänelle suositellaan vielä kolmatta MPR-rokoteannosta. Tällä vahvistetaan erityisesti sikotautisuojaa, joka on voinut jäädä puutteelliseksi. Yhden MPR-rokotteen aiemmin saaneelle annetaan toinen annos MPR-rokotetta.

Rokotteet

M-M-RVAXPRO ja Priorix

Molemmat rokotteet (M-M-RVAXPRO ja Priorix) sisältävat eläviä heikennettyjä viruksia. Rokote pistetään ihonalaisesti tai lihaksensisäisesti. Rokotteen saa maksutta kotikunnan terveyskeskuksesta.

Eläviä, heikennettyjä mikrobeja sisältävät rokotteet (keltakuume, vesirokko- ja BCG-rokote) tulee antaa joko samaan aikaan MPR-rokotteen kanssa tai niin, että antoväli on vähintään neljä viikkoa. Muut rokotteet, myös Vivotif-lavantautirokote, voidaan antaa MPR-rokotteen kanssa joko samaan aikaan tai millä tahansa antovälillä.

Tehoste

Tämanhetkisen tiedon mukaan tehosteannoksia ei tarvita kahden annoksen ohjelman jälkeen. Suositus saattaa muuttua, kun tietoa rokotussuojan kestosta kertyy ajan myötä.