Monimuotoisten perheiden kohtaaminen

Jenni Kerppola & Anna Moring

 

Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa toimivien työntekijöiden mukaan monimuotoisten perheiden erityistarpeiden tunnistaminen on vaikeaa. Saatu ammatillinen koulutus ei vastaa riittävästi työelämässä tarvittavaan osaamiseen.

Puhuttaessa perheiden monimuotoisuudesta voidaan puhua perherakenteista, erilaisista tavoista perheytyä sekä erilaisista vanhemmuuksista ja vanhemmuuden rooleista perheissä. Useinonkuitenkintärkeintäpuhua lapsista. Niistä samanlaisista kaikkien perheiden lapsista, jotka elävät hyvinkin erilaisissa, heille omissa ja tärkeissä perheissä.

Suomessa noin 1/3 kaikista perheistä ei vastaa ajatusta oletetusta, ”tavallisesta” ydinperheestä, jossa vanhemmat ovat kantasuomalaisia, keskenään eri sukupuolta ja lapset parin biologisia lapsia.

Monimuotoisia perheitä yhdistää se, että oma perhe ei sovi ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan oletuksiin. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa perheet eivät ole lain edessä yhdenvertaisia. Kaikkien vanhempien vanhemmuutta ei välttämättä tunnisteta ja yllättävän kriisin sattuessa lapsen oikeus turvalliseen arkeen ja hyvää kasvuun saattaa vaarantua.

Monimuotoiset perheet -verkosto muodostuu kymmenestä perhejärjestöstä; adoptioperheet, kahden kulttuurin perheet, lapsikuolemaperheet, sijaisperheet, sateenkaariperheet, lapsettomat perheet, kaksosten- ja kolmosten perheet, leskiperheet, uusperheet ja yhden vanhemman perheet. Kaikki edustavat rakenteeltaan erilaisia perheitä.

Kysely ammattilaisille

Monimuotoiset perheet -verkoston tavoitteena on ollut nostaa perheiden monimuotoisuus ilmiönä esille niin poliittisessa päätöksenteossa kuin perheille suunnatuissa palveluissakin. Verkoston toiminnan ydin on perheiden yhdenvertaisuus ja lapsen etu. Se, että jokainen lapsi voi olla ylpeä perheestään. Lapsen etu voi toteutua vain, jos lainsäädäntö tunnistaa hänen vanhempansa, ja jos perheen erityispiirteet voidaan ottaa huomioon perheen saamissa palveluissa. Verkoston työntekijät toimivat edistääkseen lapsen etua muun muassa keräämällä tietoa perheiden monimuotoisuudesta ja sen kohtaamisesta ja välittääkseen sitä päättäjille sekä perheitä kohtaaville ammattilaisille.

Kesällä 2018, heinäkuun helteillä, Monimuotoiset perheet -verkosto toteutti valtakunnallisen kyselyn Lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelmassa (LAPE) toimiville ammattihenkilöille. Kyselyllä selvitettiin verkoston järjestöjen tunnettuutta sekä sitä, kuinka ja mistä monimuotoisten perheiden kohtaamiseen on saatu tietoa ja millaista tietoa aiheesta edelleen tarvitaan. Lisäksi kartoitettiin tietoa siitä, kuinka perheiden monimuotoisuus on LAPE-muutosohjelmassa otettu huomioon. Tarkastelussa olivat äitiys- ja lastenneuvolan, kouluterveydenhuollon, päivähoidon, esiopetuksen ja koulun sekä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian palvelut.

Aineisto kerättiin sähköisesti. Kysely lähettiin sähköpostilla Lasten ja perheiden palveluiden muutosohjelman (LAPE) muutosagenteille (N= 19) sekä LAPE uudistuksen vastuutahoille (N= 2) Sosiaali- ja terveysministeriössä. Sen vastaajiksi toivottiin kaikki LAPE -työssä mukana olevat tahot. Vastaajia määräaikaan mennessä oli 378.

Vastaajat edustivat pääasiassa perheiden kanssa työskenteleviä työntekijöitä ja lasten, nuorten tai perheiden palveluissa toimivia esimiehiä tai asiantuntijoita. Suurimpina vastaajaryhminä olivat neuvolatyön, varhaiskasvatuksen, kouluterveydenhuollon ja lastensuojelun työntekijät.

Puolella (50%) vastaajista työkokemusta oli yli 15 vuotta ja 15 %:lla alle 5 vuotta. Hieman alle puolet vastaajista tuli kunnista, joissa oli yli 40 000 asukasta.

Kyselyjen mukaan lasten, nuorten ja perheiden palveluissa tavataan erilaisia perheitä päivittäin. Uusperheet, erityislasten perheet ja yhden vanhemman perheet olivat tavallisin ja tunnistetuin asiakasryhmä perheiden palveluissa. Sateenkaariperheitä ja lapsettomia perheitä kohdattiin vähemmän.

Ammatillinen osaaminen ja tiedonsaanti

Ammatillisessa koulutuksessa saatu tieto liittyen monimuotoisiin perheisiin on puutteellista (Taulukko 1). Reilu kolmannes (34%) oli saanut ammattiin johtavassa koulutuksessaan tietoa kahden kulttuurin perheistä sekä uusperheistä (33%). Ammatillisessa koulutuksessa saadun tiedon osalta pienet, keskisuuret ja suuret kunnat eivät eronneet keskenään.

Työpaikan täydennyskoulutuksena lisätietoa erilaisista perhetyypeistä oli saatu kohtuullisesti, eniten monikulttuurillisuudesta sekä uus- ja sijaisperheistä. Vähiten tietoa oli saatu leskiperheistä sekä lapsettomista perheistä. Järjestöjen tuottamiin koulutuksiin osallistuttiin kohtuullisesti (Taulukko 2). Eniten koulutusta saatiin sateenkaariperheistä, sijaisperheistä, kahden kulttuurin perheistä sekä adoptioperheistä. Vähiten puolestaan lapsettomista perheistä. Eroja ei kuntien välillä juurikaan ollut.

Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että vastaajia, jotka ilmoittivat, etteivät he ole saaneet mitään koulutusta monimuotoisista perheistä, oli paljon (Taulukko 3). Leskiperheistä sekä lapsettomista perheistä saatu koulutus olivat puutteellisimpia. Yli 70 % kaikista vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut lainkaan koulutusta näistä perhetyypeistä.

Taulukko 1. Ammattiin johtavassa koulutuksessa perheryhmistä saatu tieto.

Taulukko 2. Järjestöjen tuottamiin koulutuksiin osallistuminen viimeisen 12kk aikana.

Taulukko 3. En ole saanut koulusta perhetyypistä.

Järjestöjen tunnettuus ja tehty yhteistyö

Järjestöjen tunnettuutta ja tehtyä yhteistyötä selvitettiin kysymyksillä siitä, tiesikö vastaaja, onko monimuotoiset perheet -verkoston jonkin jäsenjärjestön toimintaa työskentelykunnassaan vaiko ei, ja oliko vastaajan toimipisteellä yhteistyötä järjestön kanssa.

Kaikki järjestöt tunnettiin vähintään nimeltä. Eroa tunnettuudessa oli kuitenkin suurten ja pienten kuntien välillä. Järjestötoiminta oli tutumpaa suurten kuntien vastaajille.

Tuntemattominta oli leskiperheiden ja lapsettomien perheiden järjestötoiminta. Myös järjestöjen kanssa tehty yhteistyö viimeisen 12 kk aikana oli vähäistä (Taulukko 4). Suurissa kaupungeissa tehtiin enemmän yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Lisää tietoa ja taitoa kohtaamiseen

Vastaajien tiedontarpeita sekä LAPE- uudistuksen tuomia hyviä käytäntöjä selvitettiin kahdella avoimella kysymyksellä. Toinen kysymyksistä selvitti vastaajan mahdollisia lisätiedon tarpeita liittyen monimuotoisiin perheisiin ja toinen sitä, millaisia käytäntöjä vastaajan toimipisteessä tai kunnassa on perheiden monimuotoisuuden huomioimiseksi syntynyt LAPE-uudistuksen aikana.

Kaikkeen saatuun koulutukseen ja lisätietoon monimuotoisten perheiden erityispiirteistä ja tarpeista suhtauduttiin positiivisesti. ”Koska koulutusta on kovin niukasti ollut tarjolla, kaikki tieto tuntuu olevan tarpeen”. Koulutusta kaivattiin jokaisesta perheryhmästä erikseen sekä yleisesti tietoa perheen monimuotoisuuden kohtaamisesta. ”Toivottavasti yleensä perheiden monimuotoisuudesta tulee enemmän tietoa varhaiskasvatukseen. Mitä vaatimuksia/haasteita perheiden monimuotoisuus voi tuoda käytäntöön? Tutkimustietoa lisää esim. Miten perheiden monimuotoisuus näkyy lapsen kasvussa ja kehityksessä?”
Erityisiä tiedontarpeita ilmoitettiin olevan lapsen kasvusta, kehityksestä ja kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä, perheen kriisitilanteista, kuten lapsiperheiden erotilanteista tai perheenjäsenen kuolemasta, erityislasten ja heidän perheidensä tukemisesta sekä perhe-etuuksista ja vanhemmuuksia säätelevästä lainsäädännöstä. Ajankohtaista tietoa kaivattiin myös järjestöjen tarjoamista palveluista sekä kunnan muiden perhepalveluiden saamisen mahdollisuuksista. ”Tietoa, minne ohjata monimuotoisia perheitä, jos perheellä tuen tarvetta. Vertaistuen hakemista varten yhteystietoja.”
Tietoa toivottiin tuotettavan sekä ammattilaisen että asiakkaan näkökulmista. ”Miten perheet kokevat saamansa ohjauksen ja ammattilaisten kohtaamisen –> onko perheen monimuotoisuus huo-
mioitu riittävästi vai onko siitä tehty liian iso asia, joka ainoana tekijänä määrittää perhettä ja johon toistuvasti palataan? ” 

Tietoa toivottiin tuotettavan sekä ammattilaisen että asiakkaan näkökulmista.

Lape-työ on ollut tehokasta

Alueellinen LAPE-työ sai vastaajilta sekä ruusuja että risuja. Hienona pidettiin palveluiden välisen yhteistyön lisääntymistä. ”Enemmän teemme yhteistyötä saavuttaaksemme perheet. Uusia työryhmiä on perustettu.” Myös sitä kiitettiin, että yhteistyö oli lisääntynyt järjestöjen kanssa, vaikkakin joku vastaajista toivoi järjestöiltä suurempaa aktiivisuutta: ”Kunnassa on jo hyvät käytänteet, kolmas sektori pitäisi vain saada aktivoitumaan/ ajantasaistamaan osaamisensa enemmän paikkakunnallamme”. Uudistuksen nähtiin lisänneen myös matalan kynnyksen toimintaa sekä perheryhmäkohtaista toimintaa, kuten kaksiodottajien  perhevalmennusryhmiä ja eroryhmiä. 

Vaikka LAPE-uudistus on tuonut paljon hyvää, on se edelleen kesken. Perhekeskuksilta odotetaan paljon ja suuri osa vastaajista ei vielä osaa arvioida uudistuksen vaikutuksia perhetyöhön. Eräs vastaaja koki, että ”omalla työskentelysektorillani ei ole kehitetty erityisiä käytänteitä monimuotoisuuden huomioimiseksi” ja, että ”LAPE uudistus on tuonut vain vanhentunutta tietoa …” myös muista vastauksista löytyi samansuuntaisia näkemyksiä. Varsinaisia vastauksia siihen, onko uudistus tuonut uusia käytäntöjä nimenomaisesti monimuotoisten perheiden huomioimiseksi, emme saaneet.

Kysely tuo esiin perheiden palveluissa toimivien ammattilaisten lisääntyneen ymmärryksen perheiden monimuotoisuuden kohtaamisen haasteista sekä järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksellisyydestä. Lisäksi se kertoo siitä, että palveluissa olevaa tietoa perheiden erityistarpeista tulee systemaattisesti kehittää yhteistyössä oppilaitosten, ammatissa jo toimivien sekä alan järjestöjen kesken.

Taulukko 4. Viimeisen 12 kk aikana tehty palveluiden ja järjestötoimijoiden välinen yhteistyö.

Monimuotoiset perheet verkosto www.monimuotoisetperheet.fi