Minulla on terveydenhoitajan sielu Asiantuntija, 26.4.201921.11.2019 Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden tekemisessä. Tässä TES tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on työterveyshoitaja ja manageri Pauliina Visuri-Willberg YRITÄN ROHKAISTA IHMISIÄ muuttamaan elintapojaan, jos ne ilmi selvästi ovat menossa huonoon suuntaan. Hellästi manipuloiden jakelen neuvojani, mutta joskus on pakko täräyttää asia suoraan. Tutut tupakoitsijat tietävät sen, sillä muistutan asiasta, joskin leikkimielisen tosissani, säännöllisin väliajoin. Tupakointiasiassa kun olen ehdoton. Oman aviomiehenikin laitoin aikoinani tiukille: ’Minä tai tupakka – valitsepa siitä!’. No ilokseni hän valitsi minut ja sai kaupan päälle myös yllättävän kivan tupakoimattoman olon. Kahden jumppamaikan lapsena kasvoin kodissa, jossa arkinen liikunta oli itsestään selvyys. Siitä haluttiin tehdä myös hauskaa. Niinpä mökillemme raivattiin tenniskenttä ja siinä kaksi siskoani, veljeni ja minä otimme lomilla päivittäin mittaa toisistamme. Tennis jatkuu, ja se on siitä mukava laji, että kenttiä löytyy lähes kaikkialta. Samaa pätee toiseen harrastukseemme golfiin. Äidiltä olen myös ominut tavan jumpata jalkojani ennen ylösnousua. Muutama tehokas polkupyöräjumppaliike, lonkkien kiertoja ja nilkkojen pyörityksiä ja kas, veri virtaa, eikä noustessa huippaa. Aamurituaaleihini kuuluu myös riipputangossa roikkuminen. MINUSTA KANNATTAA ENNAKOIDA oma ikääntyminen ja sen tuomat muutokset. Kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti olisi tosi järkevää, jos ihmiset aloittaisit oman kuntonsa vaalimisen hyvissä ajoin. Klassiset terveystavat eivät muuksi muutu ja uni on yksi tärkeimmistä. Meillä Pepe-kumppanini työt valvottavat usein iltamyöhään, mutta onneksi saamme nukkua aamulla vähän pidempään. Haen tasapainon tilaa tässäkin asiassa. Työ vie meitä eri puolille Suomea ja välillä ulkomaille, eivätkä viikot koskaan ole samanlaisia. Sen vuoksi päiviin on pakko ujuttaa terveellisiä elintapoja tasapainottamaan työn rasittavuutta. Kaipaan kestävyysiikunnan tuomaa hyvää oloa ja siksi kävelemme tosi paljon ja aina kun siihen on tilaisuus. Etelän turistikohteissa on runsaasti rantabulevardeja, joilla ihmiset kävelevät yhä enemmän kuntoiluhengessä eli reippaasti. Hiki saa tulla ja hengästyminen on hyväksi. Alkoholin kanssa emme juurikaan lotraa. Ruuan kanssa tilkka viiniä, eikä sitäkään yömyöhään. Mieluummin harvoin ja hyvää kuin jatkuvaa tissuttelua. Ikääntymisen vastatreeniä on myös aivojumppa. Aika harva ajattelee aivojaan ja sitä, että niitä voi todellakin harjoittaa samalla tavalla kuin lihaksia. Teemme yhdessä erilaisia muistileikkejä ja -testejä tai yritämme suunnistaa johonkin kohteeseen ulkoa, vain muistin varassa. No, aina se ei tietenkään onnistu, mutta jo prosessi tekee aivoille hyvää: pinnisteleminen, hahmottaminen ja muisteleminen. Laulujen sanojen opettelu se vasta hyvää aivojumppaa onkin! HENKISTÄ TREENIÄ on myös myönteiset kanssakäymiset ihmiste kanssa. Ei small talkia, vaan syvää ja anlyyttistä pohdintaa luontevasti ja luotettavassa seurassa, ystävien kanssa. Olen aina uskonut keittiöpsykologian voimaan ja sen tervehdyttävään vaikutukseen. Ystävät voivat auttaa toisiaan ihan kaikkein vaikeimmissakin elämän kolhuissa. Me terveydenhoitajat olemme hyvä rotu tässä suhteessä. Tiedämme, että jo keskittynyt kuunteleminen parantaa ja avaa surujen solmuja. Terveysammattilaisen rooli pukkaa minulla helposti päälle myös mummihommassa. Esikoispoikani vaimon kanssa tulemme kivasti toimeen ja pyrin välttämään vauva- ja lastenhoito-ohjeiden jakelemista, mutta kyllä niitäkin välillä lipsahtelee. Minun on hyvä muistuttaa itseäni, että äidin on parempi olla enemmän oikeassa kuin isoäidin, vaikka isoäiti toisin ajattelisikin. HANKALIN TERVEYSTEEMA meillä taitaa Pepen kanssa kuitenkin olla iän myötä tullut lievä ylipaino. Syömme kutakuinkin terveellisesti, mutta painot vain pysyttelevät ärsyttävän yläkantissa. Painon alentaminen on kestohaaste. Tiedämme kyllä, että ravinnon ja liikunnan tasapainosta on pääasiassa kysymys. Teemme työtä kotona lukuunottamatta työreissuja, joten arkiliikunta on hoidettava erikseen. Epäsäännöllinen elämänrytmi on tässä tilanteessa suurin haaste. Yritämme tsempata ja löytää aikaa liikunnalle päivittäin. Pienestä se on kiinni ja siksi portaatkin aina kiivetään neljänteen kerrokseen, hissiä ei käytetä. Artikkeli Neuvola ja kouluterveys -lehti 2/2019 TES tarinasarja asiantuntijatarinasarjaTES