Lapsi 2000 ry:llä on kymmeniä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijajäseniä. He toimivat tärkeänä resurssina ja taustavoimana myös tämän lehden teke misessä. Tässä TES tarinasarjassa kerromme, miten asiantuntijajäsenet itse yrittävät ehkäistä sairauksia ja toimia terveytensä hyväksi. Mitä konkreettista arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on Katja Lilja, TtM, FM, tutkija, luennoitsija ja hyvinvointialan toimija.

Miten huolehdin terveydestäni?

Ajattelen terveyttä liikkeessä olevana prosessina, jossa oma hyvinvointi on aina sidottu sekä ympäröivän luonnon, eläinten ja ihmisten hyvinvointiin. Tämä tarkoittaa, että terveydestä huolehtimisen ei tulisi olla vain erilaisten itseen kohdistuvien hyvinvointivai kutusten maksimoimista vaan myös hyvinvointivaikutusten tuottamista, esimerkiksi ympäristöstä ja  läheisistä ihmisistä huolehtimista ja huomioimista. Terveyden näkökulma ei ole vain terveysvaikutusten saamista vaan sen tulee olla myös niiden antamista: mitä paremmin oman ihoni rajojen ul kopuolella voidaan, sitä paremmin voin myös itse.

Kokemuksellista syömistä

Pyrin syömään kasvispainotteisesti, vaikka olen sekasyöjä. Kasvispainotteista ruokavaliota suositellaan nykyään myös yksilön terveysnäkökulmasta, mutta omat syyni kasvispainotteisuuteen ovat toisaalla. Eettiset ja ekologiset asiat pohdituttavat. Koen, että minulla olisi tästä näkökulmasta parannettavaa, jotta voisin omilla tavoillani lisätä myös ympäristön terveyttä.

Ajattelen, että terveellinen ravinto on paljon muutakin kuin energiaa ja rakennusainetta. Toki se on myös sitä, mutta keskittyminen ainoastaan siihen tekee syömisestä  kovin  yksiulotteista ja mekanistista. Ravinto on myös makuja, tuoksuja, värejä, koostumuksia ja tunteita. Siihen liittyy juhlavuutta tai arkisuutta. Se on osa kulttuuria. Se on tapa viettää aikaa yhdessä ja elävöittää muistoja. Ajatus kaikki ravintoaineet sisältävästä pilleristä, jonka syömällä voisi korvata oikean ruoan, on karmaiseva. Sehän tarkoittaisi kokonaisesta elämänalueesta ja kaikista siihen liitty vistä kokemuksista luopumista. Mitä sen tilalle? Lisää Netflixiä ja puhelimen selaamista. Ei kiitos.

Levon taide

Usein kysytään,  että  olenko  aamu- vai iltaihminen. Vastaan, että en taida olla kumpikaan, koska minua nukuttaa aina. Nukkuminen on ihana, puhdistava unikylpy! En mittaa enkä tarkkaile untani erityisesti. Sanotaan, että  tarvitsemme  unen  mittaamista sen vuoksi, että oma kokemuksemme unen levollisuudesta voi olla väärä: mittari näyttää totuuden.  Luotan  silti jääräpäisesti omiin tuntemuksiini ja elämänkokemukseeni. Tarvitsen unta 7–8 tuntia vuorokaudessa. Vähemmälläkin pärjään, mutta pidemmän päälle unenpuute alkaa tuntua yleisenä haluttomuutena ja motivaation puutteena. Myös keskittyminen on vaikeaa, jos ta kana on unettomia öitä. Stressi vaikuttaa uneeni, joten riittävän unen kannalta, tärkeää on stressaavien asioiden porrastaminen ja niiden säätely. Tässä toki onnistun välillä paremmin ja välillä huonommin.

Tutkivaa liikkumista

Leikillisyys, uteliaisuus ja kokeilunhalu kuvaavat parhaiten liikuntasuhdettani. Liikun tai liikuttelen itseäni jollain tapaa oikeastaan päivittäin. Tietyt perusperiaatteet ovat takaraivossa: voimaa pitää olla riittävästi, kestävyyskuntoa niin, että jaksaa arjessa ja liikkuvuutta sopivasti, koska silloin kaikki on helpompaa ja sujuvampaa. En kuitenkaan liiku ensisijaisesti sydän ja verisuoni terveys tai mittavat lihakset mielessä ni, vaan liikun, koska se on kiinnostavaa, motivoivaa ja mielekästä. Liikunta on myös hyvä keino vireystilan säätelyyn: sen avulla voi piristää itseään tai niin halutessaan rauhoittaa tai väsyttää itsensä.

Luonnossa liikkuminen laskee stressitasoja ja palauttaa suhteellisuudentajun. Rakastan vaeltamista ja oleskelua raittiissa ulkoilmassa kaikkina vuodenaikoina. Jos olisi mahdollista, olisin mielelläni koko ajan ulkona! Liikkuminen vaatii jonkinlaista viitsimistä ja aloitteellisuutta. Pidemmät retket luontoon vaativat melkoista suunnittelua ja ponnisteluakin. Silti se olemisen tasoit tuminen, mikä tapahtuu, kun luontoon lähtee ja ne elämykset, joita siellä pääsee kokemaan, ovat aina ponnistelun väärti. Luonnon rytmiin asettuminen ja oman itsen pienuuden kokeminen osa na suurempaa kokonaisuutta on tärkeä osa hyvinvointia.

Joogaaminen on minulle keskittymistä hetkeen, rauhoittumista kehollisen harjoituksen kautta. Joogaharjoitus on elämä pienoiskoossa erilaisine tunteineen ja mielentiloineen. Se ei ole ainoastaan auvoista asanassa oleskelua vaan usein myös haastavaa  ja  raskastakin, ei vain fyysisesti, mutta joskus myös psyykkisesti. Harjoituksen lopussa ole va rentoutus on oleellisen tärkeä osa harjoitusta, koska sen aikana harjoituksen kaiku tuntuu voimakkaana kehossa. Se on rauhoittumisen hedelmä, jonka saa vain harjoituksen tehtyään.

Kun ei ole aikaa liikkua

Kun liikunnalle ei tunnu olevan lain kaan aikaa, kannan uimapukua mukana varmuuden vuoksi, josko sattuisi jossain kohtaa päivää tulemaan mahdollisuus piipahtaa uimassa. Menen kokouksiin lenkkikengissä, jotta väli matkojen käveleminen onnistuu. Havainnoin ympäristöjä usein liike mielessäni. Testaan, että voisiko tuolin selkää vasten tehdä avaavan venytyksen, kokeilen kestääkö katossa oleva palkki roikkumista tai voisikohan kivetyksellä tasapainoilla.

Arki kuormittaa ja vyöryy helposti liikunnan päälle. Vaatii päättäväisyyttä pitää kiinni tästä hyvinvoinnin tukipilarista. Kiireisenä aikana pienetkin liikunnalliset hetket ja hartioiden pyörittelyt auttavat. Aina ei tarvitse vaihtaa verkkareita jalkaan, vaan lyhyitä liikun tahetkiä ja istumisen tauottamisia voi ujuttaa myös niihin päiviin, kun muuhun ei ole aikaa.

Vähästä paljon

Terveyttä edistää se, että asioita, tunteita tai tapahtumia ei ole jatkuvasti ylitsevuotavan paljon, koska mikä tahansa tunne tai tapahtuma kokee inflaation, jos sitä pyrkii jatkuvasti vahvistamaan. Hyvätkin asiat voivat kääntyä itseään vastaan, jos niihin takertuu hysteerisellä otteella tai niiden tuomia kokemuksia pyrkii jatkuvasti vahvistamaan.

Hyvä elämä ja terveys muodostuvat valoista ja varjoista, laaksoista ja vuorista. Mieli ja keho ovat saman koko naisuuden tärkeitä osia, joten kumpaakaan ei kannata ylenkatsoa terveydestä huolehtiessaan.

Joogafilosofiassa on  käsite  nimeltä aparigraha, joka käännetään usein eli keräämättömyyden periaatteeksi. Se kannustaa yksinkertaistamaan elämää sekä kultivoimaan mieltä kiitollisuuteen sen sijaan, että kokisi jatkuvasti puutetta jostain. Tämä on hyvä periaate myös hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta.