Huostaanotetut lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuuleeko kukaan?

Riitta Laakso, YTT, erikoistutkija

Tarja Heino, tutkimusprofessori

Sijaishuoltopaikan aikuisen ja lapsen suhteen merkitys korostuu huostaanotettujen lasten ja nuorten kokemuksissa. Huostaanotossa lapset voivat yleensä hyvin, mutta eivät aina.

Huostaanotto ja sijaishuoltopaikassa asuminen  voi tarkoittaa  ilmapiiriltään turvallista, rentoa ja kannustavaa kasvuympäristöä. Turvallisuuden tunteen kohentumisen lisäksi lapset ja nuoret kertovat voivansa psyykkisesti aikaisempaa paremmin sekä olevansa aikaisempaa rohkeampia ja sosiaalisempia. He kertovat myös lisääntyneestä materiaalisesta hyvinvoinnista ja sen merkityksestä.

Haastatellut lapset ja nuoret kertovat kohdanneensa sijaishuoltopaikassa myös turvattomuutta, omien kokemustensa vähättelyä ja osattomuutta päätöksenteossa. Toistuvia sijaishuoltopaikan muutoksia kokeneet nuoret erottuvat muista. Heidän nuoruuttaan ja hyvinvointiaan huostassa olon aikana värittävät katkonaiset ihmissuhteet, katkokset koulunkäynnissä, muutot paikkakunnalta toiselle, kokemukset epäoikeudenmukaisesta kohtelusta sekä luottamuksen menettämisestä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa haastateltiin 25:tä eri sijaishuoltopaikassa asuvaa 11-17-vuotiasta lasta ja nuorta sekä keskusteltiin toiminnallisessa ryhmässä neljän perhehoidossa olevan 6–9-vuotiaan lapsen kanssa.

Sosiaalityöntekijä näyttäytyy lapsille ja nuorille varsin etäisenä.Haastatellut lapset ja nuoret ottavat vain harvoin itse yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä, ja he tapaavat sosiaalityöntekijää yleensä asiakassuunnitelmaneuvotteluissa puolen vuoden välein.

Tutkimuksessa tulee näkyväksi sosiaalityöntekijän vastuulla olevien tehtävien ja niiden toteuttamiseksi luotujen olosuhteiden välillä vallitseva ero. Se herättää monia lastensuojelupolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

”Kenen puoleen huostassa olevan lapsen tulisi kääntyä, jos hän kokee epäoikeudenmukaista kohtelua tai ihmettelee sijaishuoltopaikan käytäntöjä? Jos valtakunnan tasolla ei olla valmiita määrittelemään sosiaalityöntekijäkohtaista asiakasmäärää, pitäisikö siis sosiaalityöntekijän vastuut ja rooli suhteessa huostassa olevaan lapseen ajatella tulevaisuudessa jotenkin toisin?”, pohtii THL:n erikoistutkija Riitta Laakso.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että nuorten toistuvissa sijaishuoltopaikan muutoksissa kyse ei ole pelkästään nuorten ongelmista, vaan osin vaikeaksi koettujen nuorten ohjaamisesta paikasta toiseen sekä palvelujen erikoistumisesta.

Jatkossa tulisikin tutkia tarkemmin toistuviin sijaishuoltopaikan muutoksiin johtaneita syitä niin, ettei palvelujärjestelmä itse tule tuottaneeksi nuorten siirtelyä paikasta toiseen. Tutkimushavainnot korostavat myös sitä, ettei valvontaa voi jättää pelkästään laitosten omavalvonnan varaan ja siksi laitosten ja perhehoidon valvonnan kehittämistä tulee vahvistaa. 

Tutkimuksen osana on kehitelty sosiaalityöntekijöiden tueksi materiaalia ohjaamaan ja helpottamaan lasten kuulemista ja kuulluksi tulemista. THL jatkaa tätä työtä 3-vuotisessa toimintatutkimuksessa, joka keskittyy sijoitettujen lasten systemaattiseen kuulemiseen.

Lähde

Laakso Riitta. ”Ne näki musta”: Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. THL, 2019. Painettu julkaisu saatavilla THL:n verkkokaupasta.

Lisätietoja

Laakso Riitta, Helavirta Susanna, Seppälä Leena, Penders Merja & Krohns Niina (2018) Minunkin näkemyksillä on merkitystä – sijoitetun vammaisen lapsen oikeus tulla kuulluksi. Artikkeli julkaisussa Petrelius Päivi & Eriksson Pia (toim.) Uudistuva lastensuojelu – kohti asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistoimintaa. THL Työpapereita 32/2018. Kouluterveyskyselyyn on valmisteltu uusi lisämoduuli, joka keskittyy sijoitettujen lasten kokemuksiin sijoituspaikassa. Tiedonkeruu alkaa keväällä 2019 ja se on suunniteltu toteutettavan joka neljäs  vuosi. Ensimmäiset tulokset julkaistaan syksyllä 2019.